|
|
Post by Vampuuri on Aug 7, 2016 22:13:35 GMT
PIIRTÄJÄHAKU ON ALKANUT!!
Jos liittyminen kiinnostaa, käy lukemassa info ja ohjeistus pääsivustolta. Hakuaika on päättynyt!Kun olet luonut hahmon, lähetä tiedot ja hahmokuva vastaukseksi tähän topiciin. Hakijoista 1-3 valitaan piirtäjiksi riippuen hakemusten määrästä. Ennen kuin lähetät hakemuksen tarkista, että olet täyttänyt tarpeelliset tiedot:
Jos missään vaiheessa hahmon suunnittelua tai luontia tulee mitään kysymyksiä, lähetä ne rohkeasti ylläpitäjälle joko vieraskirjaan tai sähköpostilla osoitteeseen pohjanlepakko@gmail.com!
|
|
noksu
New Member
Posts: 7 
|
Post by noksu on Aug 17, 2016 16:25:57 GMT
sta.sh/01kwck9kwkdfSukupuoli: Mies Ikä:29 Laji:Mufloni Koko: Hartiakorkeus: 70 cm Luonne: Kätkö on sosiaalinen, puhelias tarinankertoja. Optimistinen kasvokas on seikkailunhaluinen ja avoin. Hänellä ei ole mitään peiteltävää. Mies kasvoi suuressa muflonilaumassa ja tottui siellä suuriin väkimäärin, ja nykypäivinä miestä ahdistaa jos hän joutuu olemaan pitkiä aikoja yksin. Kätkö kiintyy henkilöihin helposti ja on erittäin suojelevainen näitä kohtaan. Kovinkaan väkivaltainen ei Kätkö ole, mutta kyllä perhettä pitää puolustaa. Kätköllä on erittäin hyvä mielikuvitus ja tämä toimi laumassaan eräänlaisena sadunkertojana. Kätkö on tavannut monenlaisia henkilöitä ja keräillyt tarinoita mukaansa. Tämän tarinat saattavat olla minkälaisia tahansa aina kansansaduista omiin kommelluksiinsa. Kätkö viihtyy sivustakatsojan roolissa, eikä hänellä ole mitään tarvetta johtaa muita. Mies haluaa pitää huolen että kaikilla on hyvä olla, myös vaikeinakin aikona, joskus oman onnellisuudensa unohtaen. Kätkö pelkää todella paljon laakson tilannetta ja perheittensä puolesta. Hän myös pelkää itsensä puolesta. Vaikka Kätkö on tottunut vuotavaan nenäänsä ja jatkuvaan sairasteluun, pelkää tämä suuresti vakavia tauteja. Varsinkin nähtyään mitä laakson kasvokkaille on tapahtunut. Ulkonäkö: Kätkö on tukeva, normaalikokoinen muflonikasvokas. Tämän turkki on harmaanruskea tummemmilla ja vaaleamilla merkeillä. Tämän häntä on kokonaan vaalea. Tämän päästä kasvaa kaksi muhkeaa sarvea, joilla voi pukata melko lujaa. Kätköllä riittää kestävyttä. Kätkön kasvot ovat pisamaiset ja niihin on maalattu neljä pilkkua, toiset silmien vieressä, ja toiset otsalla. Tämän nenä on jatkuvasti punainen ja vuotaa. Tämä johtuu kroonisesta nuhasta. Tällä on ”parta”. Menneisyys: Kätkö syntyi suureen muflonikasvokas laumaan, siskonsa kanssa, vehreään ja kauniiseen solaan. Isästä ei ollut tietoa, mutta kätkölle riitti tämän rakastava äiti. Muuten mukavaa ja vaaratonta lapsuutta varjostivat alituiset sairastumiset, jotka olivat useasti onneksi vain vilustumisia. Jo nuorella iällä Kätkö alkoi kiinnostua kansansaduista, tämän äidin kerrottua heille satuja joka ilta. Hän tahtoi jatkaa äitinsä työtä ja ollesssaan tarpeeksi vanha, lähti hän matkustelemaan ympäri solaa ja kauenmaksikin keräten satuja siskonsa kanssa. Palattuaan parin vuoden reissultaan, kuuli hän huonoja uutisia. Tämän äiti oli kuollut. Monet epäilivät mysteeristä uutta tautia. Sisko pääsi äidin kuolemasta helpommin yli kuin Kätkö. Hän erakoitui ja jäi kertoilemaan satuja itselleen. Hän olisi varmaan jäänyt pidemmäksikin aikaa murheilemaan, ellei hän olisi tavannut Virmua. Kasvokaat alkoivat viettää enemmän aikaa yhdessä, ja huomaamattaan, olivat rakastuneet. Parin vuoden päästä parille syntyi poika, ja Kätkö ei olisi voinut olla onnelsempi. Hänellä oli rakastettava perhe ja hän sai sadunkerrontaintonsa takaisin. Noh,vuodet vierivät ja sola alkoi mennä huonompaan kuntoon. Heimon luku vähäni sairauksien ja myrkytysten takia, ja heimo koki parhaaksi lähteä solasta. Aika oli kuitenkin hieman huono Kätkölle ja tämän pojalle. Teini-ikäinen poika otti monesti yhteen isänsä kanssa. Yhden suuremman yhteenoton jälkeen, poika karkasi metsää. Kätkö, uskoen että poika tulisi rauhoituttaan takaisin, ei lähtenyt perään. Päivä kuitenkin kului, ja vanhemmat huolestuivat. Heimolla oli kuitenkin kiire lähteä muiden heimojen mukana. Kätkö lupasi löytää poikansa ja palata heimonsa luokse mahdollisimman nopeasti. Alueelle jäämisen syy: Löytää poikansa Toivottavasti kelpaa  Jos jokin asia on häiritsevä, sen voi muutta ilman ongelmia
|
|
|
|
Post by Vampuuri on Aug 17, 2016 17:07:00 GMT
Oi siinäpä oikein mainio hahmo! >u< Sittempä pistetään deadline piirtäjähakuun...
|
|
|
|
Post by HamburgerHero on Aug 30, 2016 14:24:49 GMT
satushi.deviantart.com/art/Nikita-Reference-Sheet-2016-631483273Nimi: Nikita Sukupuoli: Naaras Ikä: 15 vuotta Laji: Hopeakettu Koko: Säkä noin 50 cm, pituus 80cm, ihan hyvän kokonainen ketuksi. Luonne: Nikita on luonteeltaan päällepäin ystävällinen, eikä ärsyynny tai kiukuttele. Hän vihaa yksinäisyyttä yli kaiken, kokien olonsa turvallisemmaksi laumassa. Aika alistuva, pitää mahdollisemman arkisesta ja tavallisesta elämästä. Nikita pelkää tulta erityisen paljon, jopa enemmän kuin saastuneita yksilöitä. Itsepuolustustilanteeseen joutuessaan juoksee pakoon, mutta ei kuitenkaan säntäisi kauas pois mahdollisisten tovereidensa luota. On negatiivinen muita kettuja kohtaan, jolleivat he ole hopeakettuja niinkuin hän itse. Ei haastaisi negatiivisuutensa vuoksi riitaa tai mitään, mutta välttelee ajanviettoa sellaisten yksilöiden kanssa. Valpas tapaus, harvoin mikään pääsee yllättämään häntä. Ulkonäkö: Nikita on normaalikokoinen kettu, jolla on pohjavärinä karvassaan juuri ja juuri siniseen taittuvaa karvaa. Päässä korvia lukuunottamatta on paljon hopeahkoa pörröä, joka jatkuu kaulasta selkää myöten häntää asti. Lisäksi ns. ''olkapääalueet'' raajoissa ovat jonkinverran vaalean karvan peittämiä. Nikitan kasvoilta löytyy kolme pehmeää nuolta poskilta ja leuasta. Valkosavestaavesta ja munankuoresta tehty maali on värjätty mustikoilla silloin, kuin marjoja on potentiaalista saada. Kun tämä ei ole mahdollista, Nikita käyttää kellertävää maalia. Kasvonpiirteinä löytyy terävähkö pysty nenä, pyöreät suuret silmät, ja rento hymy. Nikitan kulmakarvat ovat usein korkealla ylhäällä hänen valppautensa takia. Iho on pähkinäisen värinen. Menneisyys: Nikita syntyi nykyistä aluettamme pohjoisempaan, jossa oli suuri kettualue. Se oli ollut siellä sukupolvien ajan, ja punaketut ja hopeaketut elivät sovussa. Eivät he kauheasti törmäilleet, mutta osasivat jakaa alueen ja hakea riistaa mistä heitä sattuikana huvittamaan. Nikitan hopeakettu tuttavat olivat hyvin läheisiä toisiinsa, ja he viettivät muutamia juhlia yhdessä joka kuun aikana, tärkein niistä ollen syksyn marjastusjuhla, jolla he kiittivät metsän henkiä vuosia kestäneestä tuurista ja menestyksestä tässä metsässä. Hopeaketut kokivat myös mustikan erityisenä marjana, koska ensimmäinen alueelle muuttanut raskaana ollut hopeakettu oli löytänyt metsänhenkien kiltteydestä niitä juuri, kun kaikki oli ollut huonoimmillaan. Nikita kasvoi tässä ympäristössä onnellisena. Muutama syksy sitten tapahtui tosin jotain hämmentävää - oli katoa, ja suurin osa marjoista ei kestänyt sitä. Nälkä iski, eikä juhlaakaan ollut pidettävänä. Naapurin punaketut eivät kuitenkaan näyttäneet kauhean murheellisilta asialta, vaan jatkoivat elämäänsä varsin iloisina tästä huolimatta, mikä vaikutti melkein ivalta. Hopeaketut olivat peloissaan henkien potentiaalista raivosta, ja turhaantuivat punakettujen iloon. Miten nuo voivat jatkaa elämäänsä, vaikka mahdolliset kauhun ajat olivat edessä heille? Tästä jutusta paisui suurempi ongelma, kun hopeaketut aloittivat väkivaltaisia hyökkäyksiä noiden kimppuun, jotta nuo kunnioittaisivat heidän periaatteitaan. Tästä syntyi omankaltaisensa sota, joka ei ollut jatkuvasti päällä, mutta oli väkivaltainen, jakoi aluetta ja kesti vuosia. Se kesti oikeastaan siihen asti, kunnes Tauti levisi heidän ennen hyvinvoineelle alueelleen. Kun ruoka väheni ja olot olivat huonompia verenhimossa, niin tauti alkoi levitä. Nikita uskoo sen alkaneen punaketuista, niinkuin muutkin hopeaketut. Syyttely jatkoi, kunnes molemmille alkoi olla paljon menetyksiä syistä johtuen, jotka eivät johtuneet taistelusta. Punaketut ja hopeaketut päättivät, että oli evakuoinnin aika ja turvallisempaa olisi matkata yhdessä. Joten nyt yhdistynyt ja vihamielinen kettulauma lähti yhdessä liikkeelle entisestä kodistaan, hiljainen viha ja syyttely kasvaen kaikkien sisällä. He olivat matkanneet yhdessä vasta ehkä viikon, kun porukan nukkuessa salama iski puuhun hyvin lähelle heitä. Tuli levisi, mikä säikäytti kaikki liikkeelle - jotkut kuolivat, jotkut vaan katosivat. Nikita eksyi kuitenkin kaikista, jääden yksin. Ei tiennyt mitä tehdä, joten lähti etsimään noita. Alueelle jäämisen syy: Löytää muita kasvokkaita, ja haluaa seurata ryhmää.
|
|
|
|
Post by Vampuuri on Aug 30, 2016 14:53:30 GMT
Toinen yritys Nikitalla. c: Tykkään oikein paljon menneisyydestä ja sen sisältämästä hengellisyydestä (mitä ei nyt tähän mennessä ole sarjiksessa esiintynyt.)
|
|
|
|
Post by Reil on Aug 31, 2016 5:02:32 GMT
u.kahvipaketti.com/u/86615494778.jpgNimi: Viira Sukupuoli: Uros Ikä: 15 vuotta Laji: Tupsuhirvi Koko: säkää 65 cm Luonne: Viira on perusluonteeltaan hiljainen ja epäileväinen, ja alussa tämän kanssa voi olla vaikea tulla toimeen. Kivikasvoisena ja varsin tunteettoman oloisena uros väärinymmärretään usein, mutta kirjaa ei kannata tuomita kansien perusteella; tutustuessa Viirasta voi paljastua ystävällinen ja ymmärtävä persoona, joka kuuntelee ja tukee muita mielellään. Viiralla on vahva kammo kaikenlaisia sairauksia kohtaan, ja pieni nuhakin saattaa saada uroksen tolaltaan. Tämä välttelee jokaista joka osoittaa vähääkään merkkiä sairaudesta oli kyseessä tuttava tai ei. Ulkonäkö: Viiran keho on varsin solakka ja pieni, mutta tämä ei ole saavuttanut vielä lopullisia mittojaan. Uroksen turkki on lyhyttä ja pehmeää, mutta joissain kohdissa, kuten päässä ja hännässä kasvaa pidempää karvaa. Väritys Viiralla on harmaankirjavaa sekä valkoista, ja tämän silmät ovat limenvihreät sekä kapeat. Uroksen kasvot ovat pyöreähköt ja kalpeat, sekä usein varsin ilmeettömät. Suusta pilkottaa lajinomaisesti kaksi terävää hammasta. Menneisyys: Viira syntyi pieneen syrjäiseen heimoon, jossa eli ensimmäiset vuotensa rauhallista elämää. Uroksen ollessa kymmenen tämän heimoon kuitenkin puhkesi epidemia, ja suurin osa, kuten myös Viiran emo sairastui, lopulta menehtyen. Viira selvisi onnekkaasti epidemiasta muutaman muun heimolaisensa lisäksi ja tämä on siitä lähtien elänyt lähinnä yksinään. Alueelle jäämisen syy: Viira ei ole viitsinyt jättää tuttua solaa, etenkään yksin.
|
|
|
|
Post by Mizku94 on Aug 31, 2016 18:46:32 GMT
( mizku-baka94.deviantart.com/art/Oona-Ahma-631701134 ) Nimi: Oona Sukupuoli: Naaras Ikä: 25 Laji: Ahma Koko: 50cm säkä Luonne: "Mä ajattelen aina ja vain ITSEÄNI" Ahne eikä siis esim. jaa ruokaansa muiden kanssa. Ulkonäkö: Hyvin karvainen pörhöinen ruskea turkki. Hiukan pulskat kasvot. (laitoin nää vähän kiireellä, joten pahoittelut siitä. yritän näin vaa ilmoittaa, että haen, mut lupaan täyttää tietoja ja piirtää paremman reffin) |
|
|
|
Post by Vampuuri on Sept 1, 2016 6:58:49 GMT
Kiitokset hakemuksista Reil ja Mizku94. c: Oonan tiedot tosin vaativat paljon lavennusta, tällaisina ne eivät kelpaa.
En tee tästä virallista ilmoitusta sivuille, mutta hakuaikaa on vielä tämä päivä noin kello kuuteen saakka, koska en pääse tarkistamaan hahmoja ja tekemään päätöksiä muuton takia. Niin pian kunhan saan tavarat paikoilleen, alan työskentelemään Saastuneen parissa.
Ilmoittelen erikseen kun hakuaika päättyy, siihen saakka saa hahmohakemuksia lähettää ja muokata!
|
|
|
|
Post by Vampuuri on Sept 1, 2016 18:57:37 GMT
Hakuaika on päättynyt, uusia hakemuksia ei oteta vastaan!
|
|
Jos jokin asia on häiritsevä, sen voi muutta ilman ongelmia